perjantai 15. helmikuuta 2013

Pilvinen viikko


Mulla on mennyt nyt vaihtelevasti. Tää viikko on mennyt tosi nopeesti, en oo oikeen ehtinyt kirjottaa.

Maanantaina vaan lähinnä nukuin ja söin. Söin aika paljon, mutta en muistaakseni ahminut. Kai? Tuntuu, että maanantaista on ikuisuus. Oltiin poltettu pajaria poikaystävän kanssa sunnuntaina aika ronskisti, niin siinä samalla meni maanantaikin vähän poissaolevissa fiiliksissä. En saanut oikein mitään tehtyä.

Tiistaina kävelin kaverin kanssa työkkäriin, joka on aika kaukana. Söin myös omasta mielestä hyvin. Käytiin myös ostamassa mulle se jumppakortti ja varaamassa tatuointi-aika! Oon suunnitellut peitekuvaa tohon käteen varmaan puol vuotta, mutta en oo vaan saanut aikaseksi marssia liikkeeseen. Nyt tuli hyvä olo, kuin sai asioita hoidettua.
IIIIIks, tatuointi-aika on jo ens ma !!! hullua. Sain jonkun peruutusajan.
Kun päästiin mun luo kaverin kanssa, palkittiin itsemme taas polttelemalla. Tällä kertaa se oli ihan hyvä juttu, otettiin päiväunet ja jatkoin sen verran rennoissa fiiliksissä housea katsellen koko illan, et unohdin syödä jopa iltapalan.

Keskiviikkona olin vatsapeppu-jumpassa. Söin koko päivän helvetin hyvin ja vähän, päivä meni nappiin, aluksi.
Jumpassa oli hauskaa. Vaikka se kesti vaan 30 min, niin olin kyllä ihan kuollu. Hahhah, huomaa ettei oo pitkään aikaan tehnyt mitään lihaskuntoa vaativaa.
Illalla menin poikaystävälle, kateltiin leffaa ja poltettiin puoliksi yks iso jointti. Se oli virhe. Siinä tais olla vähän liikaa mulle, kun ottaa huomioon, että nykysin tulee niin harvoin enää hiisailtua, et mulla on aika pienet tolet. Menin sitten ihan helvetin kujalle, ihan överit, ja tuli aivan hirveä montsiskin. (Kannabis kasvattaa ruokahalua.) Mättäsin ranskalaisia ja  leipää poikaystävällä, banaania, maitoa, suklaata.. Jos himassa olisin ollut, niin saletisti olisin syönyt kaikki kaapit tyhjäksi. Ruoka maistuukin niiiiin taivaalliselle paukuissa !

No, tuloksena oli sitten, että eilinen ystävänpäivä meni tosi unenomasessa tunteessa. En oikeen pysynyt itteni perässä missään asiassa, unohdin kaiken mitä tein tai olin tekemässä. Söin aivan vitusti, tein pannacottaa, söin, kävin lenkillä (?!) ..söin.. En tälleen jälkeenpäin oikein muista mitään selkeästi mitä mun päässä on liikkunut. Illalla poikaystävä tuli mun luo, se oli tehnyt jauhelihakastiketta ja spagettia. Syötiin sitten sitä, ja mun pannacottat jälkiruuaksi ja yhdet bisset. Sillon aloin jo olemaan oma itteni, ja tajusin että hyi vittu minkä kasan oon mahaani ahtanut. Tuli oikeasti oksettava olo, fyysisesti ja henkisesti.

Tänään aamulla oli hirveä olo herätessäkin. Vihaan herätä ilman nälkää. Vihaan vihaan. Vihaan herätä tähän läskiin oloon! En oo kyllä yhtään niitä ihmisiä, jotka syö tyyliin ravintola-ruuat iltapalaksi. Koska oli läskiolo aamulla, niin ilmeisesti turrutin sitä lempitavallani: syömällä lisää. Söin puolikkaan irtokarkkipussin ja eilistä jauhelihakastiketta kylmiltään.

Olo on vitun läski. Mua ahdistaa. Ja viel enemmän ahdistaa, kun tänään on parin kaverin läskiäiset, ja meille on varattu isolle porukalle pöytä ravintolasta.
Mul on niin turha olo yrittää mitään laihduttaa tänäänkään, kaikki on menny niin vitun vituiks. Anteeks kiroilu. Ja kun tietää, että joutuu syömään illalla. Vaikka ei oikeastaan haluais. Haluisin kyllä nähdä kavereita, enkä voi perua, mut ei tekis mieli _yhtään_ syödä. Ei ainakaan tän mun pajari-ahmimisputken jälkeen.. Tiiän, että tää mun läskiolo on poissa ehkä vasta huomenna. Tuskin sillonkaan, jos joudun nyt syömään just jotain ravintola-ruokaa iltapalaksi. Voi vittu.
Ihan hirveä olo. Tuntuu, ettei edes mitkään vaatteet mahdu päälle. Oon niin ruma. Mun päässä pyörii vaan kuva siitä, millaselta mörssäriltä näytin siellä jumpassakin. Kaikki muut oli niin hoikkia, ja mun ei tehny mieli kattoa itteäni edes peilistä.

Ainut mikä vähän motivoi, on se, että kun noi lähtee kuukaudeks sinne Indonesiaan, niin kun ne palaa sieltä, niin haluun kuulla ekana niitten suusta, et "oletpas sä laihtunut." Pisteloppuaamen. Hahah. On mul hyvät motivoinnit juu. Säälittävää. Mutta sillonhan ne huomaa sen parhaiten, kun ei kuukauteen nää mua?
Kuinkakohan paljon kuukaudessa on mahdollista laihtua? Jos ihan täysillä vetää... hmm...