Mulla on mennyt taas saman kaavan mukaan kuin aina; välillä hyvin, välillä huonosti ja välillä hyvin huonosti. Välillä mietin et onko mulla edes syömishäiriö ja välillä tunnen itseni sairaammaksi kuin koskaan.
En ole oksennellut pitkään pitkään aikaan! Pisteet siitä minulle. Mut olen kyllä ahminut ja mässäillyt ja vaipunut syvään itseinhoon.
Mulla on elämässä menossa niin paljon kaikenlaista nyt. Syksyllä muutto uudelle paikkakunnalle, kauas kavereista ja poikaystävästä. Mua pelottaa miten mun elämä tulee muuttumaan, taas. Tuntuu, et oon fyysisesti ja henkisesti niin piipussa, etten vaan jaksaisi näitä suuria muutoksia mitä elämä tuo mun eteen. Haluisin hetken aikaa pysyä aloillani ja olla vaan, silleen että kaikki ois hyvin.
Hetken päästä ois tarkotus lähteä kaveriporukalla road trippailemaan. Ihan innolla menen - tulee oltua pois jääkaapilta. Tosin tulee kyllä juotua kaljaakin ja syötyä epäterveellisemmin. Äh, ja äsken ahmin suklaalevyn.. On tullut oltua pilvessäkin koko viikonloppu. Se on kyllä petollista ruokahalun kannalta. Pilvessä ei jotenkaan jaksa välittää todellisuudesta, ja siitä että on läski ja että paskaruoka lihottaa. Silloin vain syö ja syö ja syö.
Mua ällöttää oma kuvani peilistä. Oon löysä ja lihava. En ymmärrä miksi AINA valitsen ruuan oman hyvän oloni sijaan? Mulla on niin hyvä ja itsevarma olo aina, kun oon syönyt vähän. Toivon todella, että toi muutto ja elämänrytmin saaminen paikoilleen auttaa mua tän ruokailunkin kanssa. Mä niin haluaisin voida hyvin. Olla terve ja onnellinen, ja rakastaa peilikuvaani. Olla tyytyväinen itseeni!
