Taistelen

Aamulla söin vadelmapussipuuron pienellä nokareella lidlin pähkinäjäätelöä, piimälimpun palan juustolla ja tomaatilla ja kupin kahvia. Päivälliseksi söin puoli pussia nuudeleita ja kookosmaitokanakastiketta.

Pari tuntia päivällisen jälkeen menin siirtämään nuudeleita hellalta jääkaappiin, mutta kuinkas ollakkaan, ne "hypähtivät itsekseen" suuhuni ! ... Ennen kuin huomasinkaan olin survonut samaan syssyyn jo 2 sämpylän puolikasta hurjalla juustokasalla, yhden suklaaproteiinipatukan ja ottanut jauhelihapizzan palan pakastimesta lautaselle. Olin juuri laittamassa pizzaa mikroon, kun päässäni oikein syttyi lamppu. "Mitä vittua mä teen?!"
"Mähän ahmin!"
Tutut ajatukset alkoivat pyöriä päässä, kuten: "No, huomenna alkaa uus elämä. Ostat sen jumppakortinkin..." , "Tää on viiminen kerta..." , "Jos ihan vähän vaan..." , "Oot syöny tänään muutenkin jo liikaa.."
Ruuanhimossa on niiiiin helppo huijata itseään. Keksiä tekosyitä. Tehdä turhia lupauksia. Taistelen noita ääniä vastaan tässä edelleen.

Sulloin pizzan takaisin pakastepussiin ja heitin sen kiukkuisena pakastimeen. Saatana sentään, mä en nyt luovuta. Tiedän, ettei tule mitään parempaa huomista.

Oon ihan ihmeissäni, että sain ahmimiskohtauksen keskeytettyä?! Kuitenkin oon ihan veitsenterällä tässä taas parhaillaankin, koska reisissä on tursuava olo noistakin syömisistä. Mulla on itseasiassa hiton läski olo. Taistelen kokoajan sitä vastaan ettei ruoka sais kuiskittua mua pahoille teille. Tuntuu, että syön jatkuvasti ihan liikaa. Mutta ennen kuin voi laihduttaa, niin pitää pystyä olla ahmimatta. Kaikki on muuten ihan yhtä tyhjän kanssa. Ahmiminen on se mikä ihan oikeasti LIHOTTAA. Se, että syö normaalisti ja vaikka ei laihtuiskaan, niin ei ole niin paha asia. Ärsyttävää sekin, mutta lihomista en kyllä aio enää hyväksyä. Nyt oon ollut 4 päivää ahmimatta, tästä tulee 5, en aio sortua nyt. En enää, kun on alkuun päästy.

Huomenna meen ostamaan sen jumppakortin. Toivottavasti se auttaa vähän hallitsemaan syömistäkin. Huomaan muutenkin heti, kun en ole vähään aikaan päässyt lenkille, että sorrun syömään vaikka mitä kymmenen kertaa helpommin. Huoh.

Voi luoja, mä vihaan ruokaa.