- kaurapuuroa, kevyt mehukeittoa
- curry-broilerkiusausta, kirjolohta
- pannukakun palanen
Tänään olin aika ylpeä itestäni. Paristakin jutusta.
Koulussa oli kaalilaatikkoa, joten kaverit sit nirsoili ja halus mennä mäkkiin syömään, kun se on ihan meijän koulun vieressä. Mua oikeesti pelotti mennä mukaan, olin niiiiin varma et sorrun ostamaa jonkun aterian. Mä näin jo mielessäni miten oksennan mäkin vessassa ja kuinka illalla sit ahmin ja oksennan lisää turhautuneena sortumisestani.
Mut ei, mä kävelin suoraan varaamaan paikan ja teeskentelin sujuvasti itelleni ettei mulla oo nälkä. Siinä sit kärsin ja katoin vierestä kavereiden syömistä ja teki mieli teipata itteni siihen tuoliin etten olis sännänny kassal tilaamaan omaa annosta.
Mut mä tein sen ! En maistanu edes yhtä ranskalaist keneltäkään. Kun astuttiin mäkin ovest ulos, olo oli niin hyvä etten katunu yhtää et en syöny. Oli iha semmone voittajafiilis. whuhu : )
Illalla oli toinen tilanne mist luulin etten tuu ikinä selviämään. Äiti teki pannukakkua! Ja sitä oli sit tarjol jäätelön ja mustikoiden kera. Kirosin mielessäni ja ajattelin et EIEIEIEIEIEEIEI. Aluks meinasin etten ota sitä ollenkaan, vaan syön ruisleipää. Mut sit päätin kuitenki ottaa palasen iltapalaks, ilma et syön sit mitää muuta. Enkä laittanu sen pääl edes jäätelöö. Eli olin iha tyytyväinen itsekuriini. Ehkä tää täst vihdoin lähtee rullaamaan kun muistan vaa olla päättäväinen.
Tänään en harrastanu mitää sen kummempaa liikuntaa, kun ilma oli niin huono ja sato kokoajan.
Menin sen takii autol kouluun, vaik yleensä pyöräilen. Ajattelin että olis hyvä kun ottais tavaks harrastaa päivittäin jotain pientä urheiluu, puolen tunnin lenkki vaikka koiran kans ei oo paljon vaadittu. Onneks koulus saan jonkinverran hyötyliikuntaa (opiskelen maalariksi), mut sitä nyt en sinänsä laske.
