Oho, siit on taas aikaa ku oon viimeksi kirjoittanut. Kerranki mul on jotain hyvää sanottavaa; viimeiset pari viikkoa on menny tosi hyvin ! :) Johtuu varmaan osittain siitä, et mulla on uusi ihastus ! Tai no, uusi ja uusi... oon ilmeisest menny taas ihastumaan ihmiseen, johon olin täysin kusessa 3 vuottta sitten ! Haha, aika hassua. Ja tossa pari viikkoa sitten alkoi tosiaan näyttää siltä et mulla ja Joonaksella vois olla jotain jutunpoikasta ;) Ihastuminen vei sit kokonaan ruokahalut, ei vaan tehny yhtään mieli syödä. Oon laihtunutkin joku 5 kiloa ! Tosin ne on varmaan pelkkiä nesteitä, mut silti, olo on hyvä ja kevyt ja sain ainakin vihdoin hyvän alun tähän hommaan :) En oo oksentanutkaan ku viimeksi 4 päivää sitten. (Kuulostaa tosi vähältä, mut on itseasias aika paljon mulle.) Ja kunnollisia ahmimiskohtauksia en edes muista koska viimeks : D et aika hyviiiin ! jeje
No, nyt viimiset pari päivää on kyllä menny vähän pipariks. En kyl oo oksentanu tai suoranaisest ahminu, mut on häilyny vähän siin rajoilla. Mun ja Joonaksen "juttu" on nii epävarma, et oon alkanu jo uskomaan et kuvittelin kaiken. Vittu ku rasittavaa ku se jätkä on niin samanlainen kaikille ja semmonen kaikkien kaveri-tyyppinen! Ei voi ikinä tietää sanooks se ne asiat läpällä vai tarkottaaks se niitä oikeesti, ja mikä pahinta, sanoisko se niin kaikille muillekkin?
No, koitan pysyy kevyel mielel tän suhteen. Olis se nyt muutenkin outoa et meist tulis jotain. Amiksen ykkösellä rukoilin varmaa joka ilta jumalaa et "anna Joonas mulle anna<3" ja nyt tällee 3 vuoden viiveel sit saisin sen vai? Haha.
Just oon selvinny Tinosta yli, en haluu rakastuu keneenkää niin täysii nyt ja vajota samaan suohon uudestaan. Joo, Tinosta puheen ollen... Lauantaina Onnelassa meil oli hyvinki läheiset tunnelmat. Ollaan siis nykyään ihan kavereita joo, mut nyt mulla on yllättäen päässä pari hämärää muistikuvaa mis pussaillaan. Nojoo, oltii kumpiki aika kännis ja niin. Kännin piikkii vaan. En mä Tinoo edes mieti enää muuna ku kaverina, tajusin et ei mua edes vittuakaa kiinnosta enää! Ah ihana tunne, puol vuotta sen perää jaksoinki parkuu : D Ihan liian kauan niin tavallisen jätkän perään. Sellasii ku hän nyt tulee vastaa joka kadunkulmas.
Joonas sen sijaa on ihan erilainen! Oikee vituttaa et oon taas menny ihastuu siihen, ku se on niin mahdoton. Sil on niin voimakas persoona ja luonne, ja itseluottamus ihan katossa. Lisäks se on aivan laittoman sosiaalinen ja hauska, ei ihme et kaikki rakastaa sitä. Sil on joku tuhat muijaa kaverina ja jätkii samanverra. Kuolisin varmaa mustasukkasuutee jos seurustelisin häne kanssaa! Joo, mut pointti oli se et sellasen ihmisen perää on helppo jäädä parkuu ku toist samanlaist ei takuul löydy koko suomest :S Äh, satutan vaa itteäni jos sekaannun siihe. Muistan kyl mite hankalaa jo 3 vuot sit oli päästä yli siit..
Miten tää meni tähä et selitän jostai miehist syömishäiriöblogissani? No ei, tä on kuitenki ainut blogi mikä mul on ni tottakai saan kirjottaa tänne mitä haluun.
Söin äske tommosen ihme valmishampurilaisen, ja oikeestaa ihan turhaan. Ei mul ollu edes nälkä. Oksentaisin varmaa jos kurkku ei olis näin kipee. Tai no äh vitut! Huomen on uus päivä -ja parempi, en saa nyt päästää itteäni pois ruodust ku oon näin hyvän alunki saanu aikseks.
